Kulutusjuhla

Taannoin tuli tarve hankkia kihlasormukset. Pitkällisen nettiselailun ja koruliikkeiden kiertelyn jälkeen päädyimme kultaseppä/nahkataitelija Harri Syrjäsen (ei, se kokki ei ole vaihtanut alaa) liikkeeseen. Muista koruliikkeistä Syrjäsen putiikki erosi heti ulko-ovella kun vastassa oli hienosti ruostutettu rautaovi. Sisältä löytyi pienet vitriinit ja sepän karut työtilat. Sliipatut lasitiskit loistivat poissaolollaan.
Kädenjäljen lisäksi minua viehätti kovasti myös sepän asiakaspalvelu: ensimmäisen vierailumme aikana hän kovasti varmisteli, että halusimmehan todella tilata häneltä sormukset. Hän suositteli, että katselkaa vielä nettisivuja ja päättäkää sitten. Minusta on hienoa, että vielä löytyy yrittäjiä, jotka haluavat varmistua että asiakas valitsee itselleen parhaiten sopivan tuotteen, vaikke se olisikaan kyseisen yrittäjän myymä.

Meitä kuitenkin seppämäinen karu tyyli viehätti, mutta emme ihan olleet varmoja minkälaiset sormukset haluaisimme. Palvelu jatkui mainiona kun kultaseppä lupasi tehdä prototyypin eräästä sormuksesta. Prototyyppi miellytti meitä ja muutaman päivän jälkeen saimme valmiit hopeiset sormiimme, eikä hintakaan ollut paha. Ja liikkeestä pois lähtiessämme saimme vielä toivotuksen, että jos on mitään ongelmia sormusten kanssa, niin tulkaa käymään.

Viime viikolla Kanniston leipomo avasi myymälän Helsingin keskustassa (Yliopistonkatu 7). Sattumalta olin siellä liikkeellä, joten piti tietysti tämä putiikki katsastaa, koska kaikenlaiset leipomukset ovat mieleeni.

Avajaistarjouksena oli torstaina kahvi ja croissant 1,50 eurolla, mutta itse en tähän tarjoukseen tarttunut. Sen sijaan valitsin pienen ruisnapin ja leivoksen. Valittelin myyjälle, että monet pullat ovat niin jättikokoisia, että vähempikin riittäisi, joten hän ehdotti puolikasta leivosta (ja puoleen hintaan). Näin kaupat syntyivät heti.

Valikoimissa näytti olevan monenlaista leipää, sämpylöitä ja makeita herkkuja. Hinnat eivät ole varmaankaan ne halvimmat (ja hintamerkinnöissä olisi ollut hieman parantamisen varaa), mutta ainakin leipomo kovasti mainostaa leipurien aitoa kädenjälkeä ja mm. lisäaineettomuutta. Ne tuotokset, jotka itse ostin, olivat hyviä ja hintansa väärtejä.

Kahvia ja teetä myydään pahvimukeissa mukaan.

Myymälä on auki maanantaista perjantaihin klo 7.30-17 ja lauantaisin 10-15.

Oma leipomosuosikkini on tietysti edelleen Torkkelinmäellä sijaitseva Avikaisen leipomo.

Tykkään käydä keskustan pienissä putiikeissa. Isot automarketit ovat tylsiä, ja kohta keskusta on muutenkin autio. Eräs iltapäivä minulla oli asiaa kolmeen liikeeseen. Ja miten kävikään.

-Ensimmäisen piti sulkeutua kuudelta, joten juoksi töistä suoraan liikeeseen. Kappas, kello oli 15 vailla ja liike oli jo suljettu.
-Toisessa liikeessä tein ostokset ja kadulla huomasinkin lahjapakettiin käärityn tuotteen olevan väärä. Kiitos loistavan palvelun, tuote vaihdettiin ja käärittiin uudelleen lahjapakettiin. Kiitin oikein kauniisti.

-Kolmanteen liikeeseen astuttuani, minulle ilmoitettiin, että liike on jo suljettu. Kysyi, jos saisin vain katsoa erään tuotteen hinnan ja varastotilanteen. Myyjä oli kohtelias ja palveli minua muutaman minuutin, joka tässä tapauksessa riitti.

Kysymys kuuluukin. Kuka voitti ja kuka menetti asiakassuhteen? Kenen kaksi minuuttia saattaa myöhemmin tuoda liikkeelle tuhansia euroja ja kenellä on varaa olla palvelematta?

Vihreä Lanka uutisoi Climate Counts -järjestön viimeisimmän raportin ilmastovertailusta. Nike oli kärjesssä eli sai 82 pistettä sadasta. Kärjestä löytyvät myös mm. Unilever, Canon ja IBM.

“Viimevuotisiin tuloksiin verrattuna eniten pistepottiaan kasvattivat Google ja Levi Strauss. Elektroniikkayrityksistä ainoastaan Apple pärjäsi huonommin kuin Nokia, joka sai 37 pistettä. Suomalaisten käyttämistä yrityksistä perää pitivät myös verkkokaupat eBay ja Amazon.com.”

Yrityksiä arvioidaan 22 kriteerin perusteella. Yrityksistä selvitetään, arvioivatko ne hiilijalanjälkensä, millaisia panostuksia ilmastovaikutuksen vähentämiseksi tehdään ja ovatko he ilmastonlämpenemiseen liittyvän lainsäädännön puolella vai sitä vastaan.

Koko lista 60 yrityksestä löytyy Climate Countsin sivuilta.

Veloena on tehnyt suoramarkkinoinnin kiellon. Koska kielto ei kaikesta huolimatta tavoita kaikkia kaupittelijoita, on Veloena ottanut käyttöön toimivan tavan:

Koska uskon oivallusten ja toimivien strategioiden jakamiseen, kehotan sinuakin tiedustelemaan seuraavan kerran näin: “Hetkinen, hetkinen! Haluaisin kysyä yhden asian. Mistähän sait yhteystietoni? On näet niin, että minulla on suoramarkkinointikielto voimassa. Voisitko ystävällisesti kertoa, mistä sait puhelinnumeroni!”

Kokemukseni mukaan tämä lähestymistapa lopettaa puhelun varsin tehokkaasti. Tosin yksikään puhelinmyyjistä ei ole osannut tai uskaltanut sanoa, mistä he ovat numeroni saaneet. He eivät ole osanneet myöskään sanoa, miksei suoramarkkinointikieltoni näy heidän rekistereissään. En tiedä, onko heitä kielletty ottamasta kantaa näihin seikkoihin vai eivätkö he yksinkertaisesti tiedä vastausta.

Tämä pitää muistaa itsekin. Olen tehnyt kiellon joskus tämän vuoden alussa, mutta aina välillä puheluita tulee, ja olen vain aina kieltäytynyt ostamasta mitään. Mutta ehdottomasti olisi fiksua kysyä samoin kuin Veloena.

Veloena siirtyy jo maksulliseen rajoituspalveluun:

Tosin tänä aamuna sitten kyllästyin harjoittelemiseen kahden soiton jälkeen ja otin maksullisenkin rajoituspalvelun käyttöön. Sieltä kuului taas tuttua tekstiä: “Eli tän pitäisi purra siinä elokuun alussa, mutta siihen saakka sano vain niille soittajille, että sulla on puhelintarjonnan rajoituspalvelu vireillä…” Kiitin ja ilmoitin, että sitä olenkin jo harjoitellut.

Eilen illalla lähdin Käpylästä pyörällä kohti kotia, kun vastaan tuli kiinnostavan näköinen jätelava. Rompetta riitti hiustenkuivaajasta hajonneeseen tuoliin ja koriste-balalaikasta vedenkeittimeen. Nappasin itselleni mukaan kesäkassin (vaatii pesun, mutta on ehjä ja vetoketjutkin toimii) sekä siniseksi maalatun, puisen laatikon.

Jätelavoja olen tiiraillut ennenkin, mutta koska tilaa on itselläni vähän, niin en poimi tavaraa mukaani kuin harkiten, ja isommat huonekalut vaatisivat jo tehokkaamman kuljetusvälineen kuin polkupyörä.

Paljon olisi käyttökelpoista tai pienellä kunnostuksella toimivaksi saatavaa tavaraa tarjolla pitkin Helsinkiä. Erityisesti kuulemma keskustan suunnalla kannattaisi tarkistaa jätelavat, joille yritysten remonttien yhteydessä siirretään irtaimistoa astioista lähtien.

On sääli, että hyvää tavaraa kannetaan surutta menemään, mutta onneksi sitä moni muukin noukkii mukaansa, joten eivät sentään kaikki päädy suoraan kaatopaikalle.

Jos aikaa ja intoa olisi, niin roskisdyykkausella voisi tehdä vallan mainioita hankintoja.

Entisen taloni jätekatoksesta pelastin ainakin laatikollisen rullakon, johon vaihdon vain nätimmät vetimet. Sittemmin kyseinen huonekalu on kiertänyt veljeni käyttöön.

Olisi hauskaa kuulla myös muiden löydöistä!